Weeti ja Wanda

Vurokausia 58 ja möhkönen on iso. Myllerrys mahassa melkoinen. Paitsi jos joku muu haluaa kokeilla niin penikat katoaa välittömästi.. Elo vielä normaalia eikä merkkejä tulevasta ole antanut. Ruokaa maistuu ja muutenkin vaikuttaa ihan tyytyväiseltä oloonsa.

Eilen oli jälleen ohjatut treenit. Mulla tän jakson kolme toiveliikettä oli tunnari, ruutu ja kaukokäskyt. Ja näitä otetaan joka ainut kerta. Alotettiin paikallamakuulla. Sainpas olla pojasta jälleen kerran todella ylpeä. Mä en tajua mikä siinä vetää toisia koiria puoleensa. Eräs nuori uros karkas ja suoraa Weetin luokse. Weetillä lehmänhermot kesti jälleen hienosti. Muutaman sentin nous kyynärpäät ylös ja siinä kaikki. Kourallinen palkkaa kitaan ja liike jatkui. Oikeesti aina jos joku siellä karkaa niin se tulee Weetin luokse. Ei ikinä milloinkaan kenenkään muun.. Käsittämätöntä. Samainen koira oli tulossa tunnin aikana vielä toistamiseenkin kokeilemaan onneaan Weetin kanssa, mutta tällä kertaa se sai lähtöpassit mun toimesta..

Ruutuun lähettämistä otettiin useemman kerran. Pienen haaveilun jälkeen meni hyvin. Reippaasti ja määrätietosesti. Tunnaria niin, että hajustin oman kapulan kunnolla nakin hajuseks.. Haisto ensin vierasta kapulaa, mutta ei maistanut niin kun yleensä. Jee hyvä Weeti. Sen jälkeen toikin reippaasti oman kapulan. Toisen kerran toimi yhtä hienosti. Ehkä me joskus saadaan tuostakin toimiva liike, ehkä.. Kaukokäskyistä maasta seisomaan nouseminen. Eka tarjos istumista mut sit nousi hyvin. Näitä junnasin siellä itekseni aika paljon. Kaikkia siirtymisiä ja saatiinkin paljon onnistuneita vaihtoja. Samoin peruuttamista jälleen harjoteltiin. Välillä ihan nappi suorituksia ja toisella kerralla taas ei niin onnistuneita.. Loppuun suora luoksetulo ja kerrankin oli halli olosuhteisiin loistava vauhti.

Tungosta rupee vissiin olemaan. Kova myllerrys mahassa käy ja liikkeitä jo näkeekin. Eikä mitään pikku liikkeitä.. Puoli senttiä nousee mahanahka kun kakarat jumppaa..

Weeti kontrollissa. Sari oli tyytyväinen näkemäänsä. Käski kuitenkin elellä iisisti, ettei vaan satuttaisi jalkaa. Joten elellään normaalisti ilman pyöräilyä ja muuta raskaampaa rasitusta.

Wanda kävi röntgenissä ja puntarilla. Painoa 54,4kg.. Tiukassa kunnossa painaa 42kg, että ihan kivasti on painoa tullut lisää. Maha on niin valtavan suuri, ettei se mahtunut yhteen kuvaan. Joten kuvia otettiin kolme. Se tietenkin hankaloittaa pentujen laskemistakin. Ja kylkiluiden alta ei varmaksi voinut sanoa, että onko ne rankoja vai ei. Radiologin kanssa tulivat siihen tulokseen, että niitä on 10-12! Ihan riittävästi siis. Laitan tuohon ne kuvat niin jokainen voi ihmetellä itse miltä siellä näyttää.. Minusta nuo ovat hyvin suloisia pikku kalanruotoja…

Tänään olikin ryhmäkoko poikkeuksellisen suuri joten eipä kauheemmin ehditty tehdä. Paikallamakuussa ei ongelmia niin kun ei yleensäkään. Seuraaminen tarkkaa ja hyvää. Eikä kauheemmin huuteluakaan. Hyvä Weeti, poika se vaan parantaa jatkuvasti. Luoksetulo molemmilla pysäytyksillä. Seisomaan pysäytin pallo kädessa, kun ei olla pitkään aikaan koko liikettä otettu. Pysähty kun seinään. Matka jatkui ja maahan putos kanssa hyvin ja tarkasti. Loppuasennossa olikin sitten korjattavaa.. Kaukokäskyjä otin sillä agi “pöydällä” vai mikä lieneekään sen nimi.. Siinä on hyvä ottaa, kun ei pääse liikkumaan eteenpäin. Saa paljon onnistuneita suorituksia. Ja ne olikin erittäin nappi suorituksia. Siinäpä ne olikin.

Weeti voi loistavasti! Huomena saa viimesen lääkkeen ja sitten ollaankin kaikki tiputettu pois. Toivottavasti ei niitä enää tulla tarviimaankaan, aika näyttää. Ei ole ontunut ollenkaan ja ollaan päästy taas sairasloman loputtua pikkusen enemmän liikkumaankin. Uimassa ollaan käyty vahvistamassa lihaskuntoa ja muutenkin se on Weetin mielestä ehkä parasta mitä voi olla. Pikku pätkissä ollaan aloteltu. Eka 10 min, sitte vartti ja viimeks oltiin jo melkeen puolituntia. Hissukseen jatketaankin ja toivotaan jalan kestävän. Perjantaina mennään Saria moikkaamaan kontrollikäynnin merkeissä. Wanda käy samalla röntgenissä jos vaan vuorokaudet jo riittävät.

Ja kovasti kasvaakin. Wanda voi hyvin. Taitaa maha ruveta painamaan jo aika paljon. Ei meinaan juoksuaskelia juur enään ota.. Eikä mikään ihme.  Tänään vuorokausia 48 ja neiti näyttää tältä. Ja jälleen malli yhtä onnellinen, kun aina..

Minne ne vuodet oikeen katoaa? Vastahan se mulle tuli ja nyt täyttää jo 3v. Isosti onnea mun rakkaalle prinsessalle! Niin ihan äskettäin se tosissaan oli tämmönen..  Ja nyt se voi hyvin paksusti, maha kasvaa aivan silmissä.

Weetin kanssa tokoilemassa. Käytiin koemaisesti kaikki liikkeet läpi. Tosin hieman sovellettuna, kun poika edelleen saikulla. Ei luoksetuloa eikä hyppynoutoa ollenkaan. Seuraamista pitkä pätkä eri tempoilla ja se oli hyvää ja tarkkaa. Muutaman askeleen siirtymisiä ja kehut tuli peruutuksesta.. Sitä ollaankin kovasti harjoteltu. Liikkeestä istuminen oli loistava. Ruutuun lähetys lyhyeltä matkalta. Meni hyvin, mut jäi ruudun ulkopuolelle kattelemaan ja oottamaan maahan käskyä.. No useammalla lisäkäskyllä päätti siirtyä sitten sinne ruudun sisään ja sit meni hyvin maahan. Tuli myös ruudusta hyvin sivulle seuraamaan.

Sitten oli metallinouto. Weeti päätti viihdyttää yleisöä koko rahan edestä.. Pienilapanen vieras kapula ja se ällöttävä hallin pehmeä hiekka.. Jep loistava yhdistelmä. Heitin aika lyhyen matkan, ettei tarvi juosta. Hyvin meni kapulalle ja siinä sitten hetken mietittyään ratkaisi ongelman.. Weeti pyöritteli kuonolla kapulan mun jalkojen juureen.. Hmmm Kouluttaja vaan totesi valtavan naurun lomasta, että eihän koe-ohjeessa lue että kapulan on oltava suussa.. Jep jep Weeti järjesti päivän naurut kaikille.

Tunnarin kanssa piti myöskin pelleillä. Tasan tietää mitä tehdä ja mikä kapula tuoda, mutta ei. Pakko oli taas kaikki muutkin lääppiä läpi. Kaukokäskyt oli hyvät. Samoin paikallamakuu loistava. Kivaa oli ja Weetiltähän ei nuo ideat yleensäkään lopu kesken.

Weeti voi muutenkin loistavasti. Sairasloma vielä jatkuu ja sekös poikaa tympäsee. Ontunut ei ole ollenkaan ja lääkkeitäkin vähennän pikkuhiljaa pois. Huomena saa viimesen rimadylin ja sen jälkeen pikkuhiljaa tiputellaan neurontinkin pois. Toiveissa olis pärjätä ilman lääkkeitä ja toistaseks vaikuttaa hyvältä. Rimadyliä olen asteittain vähentänyt ja poika ei ole reagoinut mitenkään. Hyvä, ehkä se ei ole enään kipeä, toivoisin!

Sitten neiti mahan kasvattaja.. Vuorokausiahan on nyt 35 ja neiti on aikas isossa kunnossa. Mielenkiinnolla odottelemme, että montako kymmentä sieltä onkaan tulossa.. Kuva kertoneen kaiken tarpeellisen. Laitan tohon vertailu pohjaks kuvan missä neiti on hoikassa kunnossa. Tosin siinäkin tissit roikkuu valeraskauden jälkimainingeissa. Mallia ei ole hakattu vaikka äkkiseltää niin voisi luulla.. Se ei vaan voi koskaan poseerata, kun kuvia otetaan.