Onnellinen koira ja mahaeläin..
Weeti on se onnellinen koira. Mä olin kuvitellut sen olevan reipas ilonen oma itsensä koko ajan. Nyt muutama viikko tähystyksen jälkeen voin todeta olleeni todellakin väärässä. Nyt mulla on se onnellinen ja reipas Weeti! Ero on valtava entiseen. Eli sillä on ilmeisesti tainnut olla kipuja ja kurja olo paljon enemmän, kun kukaan on arvannut. Se on taas semmonen, kun joskus nuorena miehenä. Pilke silmissä ja se on niiiiiiin onnellinen ja ilonen koko ajan. Ja ennen kaikkea se ei onnu ollenkaan! Sairaslomaa on vielä pari viikkoa jäljellä ja senkin jälkeen pikkuhiljaa ruvetaan lisäämään liikuntaa ja toivotaan, että tämä olisi pysyvä olotila tästä eteenpäin. Ei sitä pysty edes sanoin kuvailemaan. Se täytyy itse nähdä, niin jokainen Weetin tunteva ymmärtää mistä puhun. Se olis omasta mielestään täysin kunnossa ja harmituksen määrä on kova, kun ei pääse juoksemaan eikä edes lenkille kunnolla.
Tänään käytiin kuitenkin vähä tokoilemassa. Pakko oli, kun se rupee olemaan ihan mahdoton.. Hei Weeti..Ei ollenkaan normaalia sille.. Paljon puuhailtiin varovasti. Ei mitään juoksemisia eikä hyppyjä. Hieman sovellettuna tehtiin paljon kaikkea. Lyhyiltä matkoilta ja rauhallisesti. Eikä pallolla revittelyä.. Onnellinen koira teki hienosti hommia. Kaukokäskyt oli tänään niin jämptit, etten hetkeen muista nähneeni. Tunnaria otettiin täysin erilailla. Tarkoitus oli katsoa ymmärtääkö koira liikkeen idean ja sen mitä pitää hakea. Laitettiin tunnarikapula erilaisten tavaroiden joukkoon. Oli purkkeja, köysi, hiirimatto, metallikapula yms.. Kaikki ne piti ensin käydä läpi ja tarkistaa ja sitten toi tunnarikapulan. Otettiin vielä pari kertaa ja sitten muut tavarat oli tuttuja joten tiesi heti mikä sieltä oli takoitus etsiä.
Ruutuun lähetystä ihan mini matkalta.. Ettei tarvinnut juosta. Hyvin meni ja putos maahankin hienosti. Noutoa lyhyeltä matkalta kanssa. Jäävistä seisominen ja se oli hyvä. Muutenkin seuraamista pikku pätkä. Paljon tehtiin hommia ja hienosti suju. Weetillä hyvä meininki ja tarkasti teki töitä. Hyvä juttu. Ja peruutus on ollut meillä “väliaika” ohjelmana ja rupee sujumaan jo aika hienosti.
Ja sitten siihen mahaeläimeen.. Eli Wandaan. Maha siis kasvaa ja nyt on vuorokausia 28 joten tästä se kasvu vasta oikeen alkaakin.. Uskalla edes kuvitella mimmonen valas siitä kasvaa. Eilen käytiin Harrietin luona ja oli hyvin varma et neiti on tiine. Joten ultraan ei mennä ollenkaan, kun ihan turha tässä tilanteessa. Wanda vaan tykkäisi nukkua ja olla mukavasti.. Ja syödä.. Sitä se tekisi koko ajan ja paljon. Vauvat vissiin huutaa ruokaa jatkuvasti. Noh, pikkuhiljaa saa ruveta syömään suurempia määriä. Julma emäntä, kun on pitänyt tähän saakka tiukasti kiinni entisestä sapuskan määrästä.. Ettei vaan kuvittele sen kasvavan ja todellisuudessa onkin vaan syönyt itsensä paksuksi.
Meille siis kuuluu kaikin puolin hyvää. Wanda saa jatkaa mahan kasvatusta ja Weeti joutuu vielä himmailemaan, että saadaan se kunnolla kuntoon. Aika näyttää kuinka käy. Toivottavasti hyvin!
2 kommenttia


