Arkisto kuukaudelta Tammikuu, 2009

Tokoa

Weeti tokoilemassa tänään. Olikin aika privaatti treenit, kun meitä oli paikalla kaksi koirakkoa.. Käytiin voittaja luokan liikkeet kaikki läpi. Aika tyytyväinen kaikin puolin olin Weetin suorituksiin. Ratkaisin sen täyskäännöksen väljyys ongelmankin. Mä opetan sen kääntymään tossa mun vieressä. Nyt se kiertää mut ja se kieppi on aikas suuri.. Kokeilin tänään siinä vieressä kääntymistä niin se oli tiivis ja hyvä. Nyt kun on opetellut sitä takapäätään käyttämään niin se onnistuu hienosti. Ennen olikin niin kömpelys et tuo takaa kiertäminen oli parempi. Joten reeniä siltä osin paljon, että uus tyyli iskostuu sen selkärankaan.

Hyppynouto sai kouluttajalta kommentin “täydellinen”. Ja sitä se olikin. Vieraalla kapulalla otin noudot, kun kokeessakin tulee olemaan vieraat kapulat. Ei suurempaa ihmetystä aiheuttanut. Weetin tuntien se olis voinut haistaa ja todeta et “yök tää on ollu jonkun muunkin suussa, en koske..” Liikkeestä istuminen onnistunut. Kaukokäskytkin oli tänään paljon paremmat, kun aikasemmin. Siis se seiso-maahan-seiso yhdistelmä. Nyt ne oli rauhalliset eikä liikkunut ylös noustessaa yhtään. Eli pikkuhiljaa.. Se onkin vaikea liike varsinkin, kun Weeti on aina niin innoissaan.

Ruutua ja tunnaria otettiin kanssa. Niissä onkin hommaa vielä ja paljon. Ruutu varmaan rupeiskin toimimaan äkkiä, kunhan mä viitsisin pikkasen panostaa sen treenaamiseen.. Joten itseä siinä asiassa otettava niskasta kiinni. Tunnari varmasti onkin se hankalampi. Weetin mielestä niitä kalikoita on kiva maistella ja vaihdella.. Joten nyt on tehty ihan vaan yhdellä, et hoksais sen idean. Pitää löytää se mun hajunen kalikka. Täytyy sitäkin vaan jaksaa treenata tarpeeks. Hauksaa oli ja Weeti viihdytti tapaas mukaan muitakin.. Se tykkää aina pelleillä.

Wanda pääsi tänään ekaa kertaa 5.1 jälkeen metsään vapaana. Ja oli muuten menokin sen mukaista.. Noh ei oltu pitkää pätkää, mut kerkes siinäkin ajassa juosta jo ja paljon. Mikä parasta, jalka näyttäs kestäneen sen hyvin. Hyvä hyvä. Eiköhän me vielä joskus päästä normaaleille kunnon metsälenkeillekin. Weeti harrasti myös pulkan vetoa tänään. Tosin kytiläinen ei suostunut istumaan kun 20m kyydissä.. Joten se hupi loppui lyhyeen. Weetin mielestä se olis kovin hauskaa hommaa. Täytyy varmaan keksiä jotain muuta painoa sinne kyytiin.

Lopuksi päivän kuvat!

3112009-009.jpg

3112009-020.jpg

Julia halusi myöskin kuviin mukaan, niin kun aina!

3112009-023.jpg

Vesihirmut vauhdissa

Tänään käytiin uimassa. Wandakin pääsi tällä kertaa osallistumaan tähän riemuun. Ja tuli todellakin tarpeeseen. Sai jonnekin purkaa energiaansa kunnolla. Weeti viihdytti itseään ja meitä ihmisiä taas ihan urakalla.. Siellä altaassa kun voi uimisen lisäks harrastaa kuviokelluntaa ja vaikka koripalloakin.. Se seisoo usein takajaloillan siel altaan pohjassa, mut tänään esitti kyllä niin hienoja liikkeitä. Uima-altaissahan on aina niitä reikiä siellä seinässä, mistä vesi menee pois tai minne lie. Weeti kun on huippu utelias niin nämä reiäthän on pakko tsekata. Joten sinne on kauheen hauska laittaa palloja! Onneks niissä on kannet mitä kautta ne saa pois otettua. Hassu koira!

Muutamana päivänä oon ihan pariks minuutiks päästäny neitiä jo vapaaks ja ei oo riemulla ollut rajaa.. Neiti juoksi ihan vaan sen juoksemisen ilosta ja täysillä! Hyvin onneks jalka kesti moiset pyrähdykset. Uimisenkin kesti hyvin. Hienoa, eiköhän me olla jo voiton puolella. Tää viikko vielä ja sit ois sairasloma loppu. Täytyy siltikin hissukseen alotella tuota vapaana juoksemista. Se kun todellakin sitten juoksee.. Kattoa hiljakseen et kestäähän se jalka jo varmasti moiset juoksemiset. Muutenkin on jo reippaampi mieleltään ollut. Kyllä se siitä taas rupee elämä hymyilemään. Sijaiskärsijänä ollut Weeti, on kadottanut lihaksensa jonnekin.. Kun joutunut kanssa vaan remmilenkkeilemään meijän kanssa. Noh, onneks ne tulee yhtä nopeesti takasinkin, kunhan tästä taas kunnolla päästään liikkeelle. Wandalla onkin lihkaset ihme kyllä säilyneet.

Ja lopuksi tietenkin kuvia uimareissulta!

Wandan bravuuri on nuo lentävät lähdöt..

2812009-013.jpg

2812009-055.jpg

2812009-039.jpg

2812009-009.jpg

2812009-017.jpg

2812009-063.jpg

Weetin taidonnäytteitä..

2812009-027.jpg

2812009-032.jpg

2812009-033.jpg

2812009-036.jpg

2812009-057.jpg

2812009-066.jpg

2812009-086.jpg

2812009-085.jpg

Wanda vuoden söpöin ja masentunut

Sain juuri postia, että Wanda on meijän oman seuran eli Impivaaran Hallien vuoden näyttelykoira! Jee hyvä Wanda. Muitakin pystejä ollaan himoittu, mutta niistä ei ole vielä tietoa. Aika näyttää sattuiko muitakin kohdilleen. Ja neitosellahan on juoksut ja nyt musta vaikuttaa, että sillä on se parjattu juoksu masennus.. Yleensä on ollut oma itsensä juoksut ja valeraskaudet. Nyt vaikka vasta mennään viidettä päivää tuntuu et se on ihan maansa myynyt. Kotona vaan makoilee ja näyttää niiiiiiiiiiiiiin surkeelta. Edes ei kavereiden kanssa oo viitsiny leikkiä. Ulos lähtee ja lenkkeileekin ihan reippaasti. Tosin remmissähän me mennään edelleen, mutta ei sitä sentään perässä tarvii kiskoa. Ainakaan vielä.. Saas nähdä meneekö ohi koska. Toisaalta ihan hyvä, kun sairaslomaa on vielä vajaa pari viikkoa jäljellä. Ehkä meillä säilyy sittenkin seinät pystyssä!

Jälleen tokoa

Weetillä on nyt oikeen teho viikot meneillään.. Tänään oli taas kunnon vire päällä ja näky ne tiistain aamu treenien vaikutukset hyvin. Hienoa. Intoa piisas todella ja sain muuten olla jälleen kerran erityisen ylpeä Weetistä. Nimittäin heti alkutunnista kävi pikku tilanne. Mentiin rivissä kaikki koirakot samaan aikaan ja liikkeenä oli seisomaan jääminen. Ja siinä kohtaa tulikin pieni ylimääränen häiriö. Meinaa naapurin uros päättikin tulla tarkastamaan Weetin takapuolta.. Hmm itse olin aika kaukana ja toisen koiran ohjaaja oli salamana omaansa hakemassa pois. Noh mitä tekee Weeti. No ei niin yhtään mitään. Nosti häntänsä ja murisi matalasti tälle tulokkaalle ja siinä kaikki. Se ei hievahtanutkaan paikoiltaan.. Mä huusin sille valtaisat kehut ja palasin takasin palkkaamaan sen kunnolla. Vau, eihän sitä nyt kesken liikkeen voi mitään tehdä, kun mamma oli siihen seisomaan käskenytkin.. Sai poika suuresti ihastelua osakseen sen jälkeen. Kaikki ihmetteli et kuinka se kykeni toimimaan noin tyynesti ja jatkoi paikallaan seisomista. Weetillähän on tunnetusti lehmän hermot! Sain todellakin olla ylpeä!

Treenit oli muutenkin jälleen loistavat. Tuttuja liikkeitä eri tyyleillä jotta ei pääse kukaan kyllästymään. Seuraamisen sivuaskeliin rupesin paneutumaan oikeen kunnolla. Vasemmalle ja taakse toimii hyvin, mutta oikeelle ei ihan niin hyvin. Joten sitä jankkasin melkeen kaikki vuoron odottelu hetket. Kaukokäskyihin kokeiltiin takapalkkaa. Sen vaikutuksesta en oikeen osaa sanoa. Täytyy kokeilla useemman kerran ni tietää onko siitä hyötyä. Paljon kerettiin tunnissa taas hommia tekemään ja mulle ainakin jäi jälleen loisto fiilis. Kovin tyytyväiseltä vaikutti koirakin.

Wanda alotti eilen juoksut ja ihan ajallaan. Tarkka tyttö.. No menee nekin nyt sit tässä samassa tän sairasloman kanssa. Nyt on eka vaihe saikusta takana. Saadaan ruveta käymään jo ihan kunnollisillä lenkeillä, mutta kävely vauhdilla ja remmissä. Eli ei helpotusta siihen muuhun eloon.. Rupee olee energiaa täynnä koko likka, kun ei oo kahteen viikkoon päässy yhtään juoksemaan. Ja ainakin toiset kaksi on vielä edessä. No eiköhän me selvitä. Pakko se vaan on, että saa tytön kuntoon. Jäljellekään ei olla toistaseks päästy. Eilen piti mennä, mutta oli turhan kova pakkanen. Me ootetaan molemmat varmaan yhtä paljon sitä päivää, kun sairasloma loppuu ja pääsee taas metsään juoksemaan ja lenkkeilemään kunnolla.

Weetin kanssa opissa

Wandan viettäessä sairaslomaa osallistui Weeti sitten neitosen tottisryhmään. Mielenkiinnosta mentiin hakemaan vinkkejä miten saisi käännöksistä tiiviimpiä. Ja niitä vinkkejä myöskin saatiin. Poika oivalsi nopeasti homman idean ja paransi täyskäännöstään jo huomattavasti. Loistavaa. On se kiva saada asiantuntevia neuvoja ja huomata niiden toimivuus myös käytännössä. Katottiin kanssa Weetin eteen istumista. Sehän tuleekin luoksetulossa suoraan sivulle ja noudossakin tällä hetkellä. Täytyy vaihtaa se noudon luovutus taas eteen, koska sen on selkeesti hankala tulla ison kapulan kanssa suoraan sivulle. Weetinhän on aina ollut hankala tulla mun eteen. Tai tuleehan se, mutta jättää turhan ison hajuraon. Sitä siis kanssa mietittiin ja hyvät neuvot siihenkin sain ja näköjään myös toimivat. Tästä on hyvä jatkaa.

Wandan ei tarvitsekaan mennä jälkitarkastukseen. Sen verran hyvin parantunut. Tosin sairasloma jatkuu ainakin vielä kuun loppuun. Remmilenkkejä siis sinne asti.. Huhhei, jokainen Wandan tunteva tietää, ettei se tule olemaan helppoa. Tai onnistuuhan se remmilenkkeily, mutta se muu elo onkin sitten vallan vauhdikasta. Toistaseks täytyy kulkea vaan kävely vauhtia. Parin viikon päästä voidaan ruveta hieman jo tahtiakin lisäämään.. Neiti on tottunut energiansa purkamaan juoksemalla. Tottistakaan ei voida tehdä tai voidaan kotona joten sekään ei kauheemmin auta. Nyt lähti taas lumet joten kunhan vapaat alkaa niin täytyy yrittää mennä jäljelle niin saa sinne puhtiaan kuluttaa. Pikkuhiljaa siis eteenpäin. Ja täytyy olla tarkkana vaikka Wanda onkin omasta mielestään jo ihan terve. Pehmytkudos vauriot kuitenkin ottaa aikansa parantuakseen kunnolla. Tärkeintä on saada Wanda kuntoon!

Tokoa ja toipumisia

Weetillä jälleen toko päivä. Jostain syystä poika oli hieman nuutuneen olonen, mutta hoiti hommansa kuitenkin kunnialla. Otettiin koemaisesti liikkeet. Ruutua ja tunnaria ei otettu, kun ne on niin vaiheessa vielä. Eikä muuten metallinoutoakaan. Paikallamakuulla alotettiin ja se suju yhtä hienosti, kun aina. Seuraamisessa ei ongelmia. Nyt oon saanut Weetiltä suunkin suppuun.. Meinaa ei huutele innosta enän liikkeelle lähdettäessä. Joskus harvoin, mutta ei passaa huudella tietää kokeissa pistemenetyksiä. Sivuaskeleet ja peruutuksetkin suju hienosti. Liikkeestä istuminen loistava. Hienoa.

Luoksetulossa voittajassa pysäytetään ensin seisomaan ja sen jälkeen käsketään vielä maahan. Seisominen oli hieman hidas, niin kun aina jos sitä ei ole muistutettu juuri hetkeä aikasemmin.. Matka jatkui ja maahan käsky. Hyvin putosi ja siitä sitten sivulle. Seisomista lukuunottamatta ihan mallikas suoritus. Kaukokäskyissä liikesarja istu-maahan-istu sujuu hyvin,  johan se avoimeen reenattiin toimivaks. Kovasti ollaan harjoteltu seiso-maahan-seiso sarjaa. Vaihdoin tuohon ihan eri maahan käskyn, kun normi käskyllä menee väärällä tyylillä maahan.. No nousee seisomaan hyvin, liikahtaa tosin vielä helposti. Maahankin menee, mutta hieman vielä hämmentää se uus käsky. Eiköhän siitä hyvä tule, kun vaan harjotellaan. Lopuksi vielä hyppynouto. Siinä jostain syystä piti hieman haaveilla ensin, mutta löytyhän sieltä sitten se mallikas suorituskin.

Wanda toipilas on kuntoutunut hyvin. Alkuviikon sairasti selkeesti, kun ei yhtään ylimääräsiä puuhaillut kotonakaan. Nyt ollaan pieniä remmilenkkejä käyty ja virtaa tuntuis jo piisaavan. Kiusaa kotona mua ja Weetiä joten eiköhän se rupee olemaan paranemaan päin. Ontunut ei enään ole. Maanantaina soitetaan tohtorille ja ilmeisesti kontrollikäynnille tarvii mennä. Toivottavasti se on sieltä sisältäpäinkin parantunut, ettei nivelessä olisi verta enään. Neiti ainakin vaikuttaisi olevan hyvä vointinen ja se on pääasia. Kovasti olis halu päästä jo metsään juoksemaan, mutta joutuu vielä odottelemaan.

Eilen käveltiin Weetiä ja äitiä vastaan, kun tulivat metsästä. Siinä odotellessa otin pikkasen tottista Wandan kanssa ja eipä ollut riemulla rajaa.. Vaikka ihan vaan nakkipalkalla, kun ei saa riekkua. No neitihän hyppi ja pomppi tasajalkaa, kun oli niin innoissaan. Hyvin suju jäävät. Otin seisomista ja istumista. Ja pieniä seuraamispätkiä ihan ilmankin. Perusasentoa ja takapään käyttöä reenailtiin neitosenkin kanssa. Weetillähän se sujuukin jo hienosti. Luoksetulon loppuasentoa joka on mun mielestä kyllä hyvä. No se oli pieni mielen virkistys sessio ja oli kiva huomata että intoa tottikseen piisaa. Ens viikolla en kyllä uskalla ohjattuun tottikseen mennä, kun siellä pelaa pallon kanssa kuitenkin. Weeti saa siis tuurata. Eiköhän tämä tästä. Uskoisin, että ollaan jo voiton puolella!

Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä!

Tällä viikollahan piti olla luvassa hemmottelua ja niin pois päin. No ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan tällä kertaa. Wanda parka satutti jalkansa eilen lenkillä. Ei mitään havaintoa mitä sille on sattunut, mutta kolmijalkasena se sieltä takasin hölkötteli. Sain sen hissukseen kävelytettyä pois sieltä pellolta. Iltaa kohden meni koko ajan huonommaksi. Päivystykseen ei huolittu. Mä olin varma, että ranne on palasina. Selkeesti aristi sitä eikä suostunut ollenkaan varaamaan painoa koko jalalle. Loikki siis kolmella jalalla sen vähän mitä liikkui. Voi reppanaa, se olikin tosi kipee.

Tänään aamusta heti soitto tohtorille ja matkaan. Urhoollisesti neiti vähän käyttikin kipeetä jalkaa. Tohtorin kävi moikkaamassa kyllä, mutta toimenpide huoneessa ei saanut enään edes katsoa.. Kohtuullinen murina alko samantien. Joten koppa päähän. Neiti oli siis todella kipeä, koska aikasemmin on saanut tutkia ja väännellä mielin määrin. Siinä väänneltäessä kävikin ilmi et aristaa kyynärpäätä ja se oli turvoksissakin. Neiti unille ja kuviin. Kuvattiin kyynärä ja se ranne. Molemmat siistit. Ei murtumia eikä mitään, onneks!! Seuraavaks siitä otettiin nivelnestenäyte. Se ei ollut ihan semmonen kun pitäisi. Sen kuuluu olla kirkasta ja Wandalla se oli aivan verinen. Eli jotain on rikki ja vuotaa. Se, että mikä on rikki niin ei tiedetä näillä kuvilla. Epäilyksenä on nivelkapselin repeäminen. Sinne kun kerääntyy ylimäärästä nestettä se aiheuttaa painetta sinne nivelkapseliin. Näinollen se on TODELLA kipeä. Ja sitä se on ollutkin.

Sai suoraan suoneen opioidi-kipulääkettä. Kotiin Tramalia(opiaatteja) ja antibiootteja ja Rimadyl kuuri myös päälle. Joten nyt on niin hyvät lääkkeet et pystyy kävelemään sillä jalalla. Täyslepoon kävi käsky. Jos ei rupee yhtään helpottamaan torstaihin mennessä niin sitten mennään takasin. Muuten kontrolli käynti myöhemmin. Toipuu kuulemma ihan ennalleen pikkuhiljaa ja se on tärkeintä.

Weetillä oli sitten niitä hemmotteluja ja onnenhetkiä tänään. Poika kävi uimassa. Wanda ei valitettavasti päässyt mukaan, mutta Weeti nautiskeli senkin puolesta. Tuossapa kuvia reissulta.

512009-001.jpg

512009-010.jpg

512009-011.jpg

Tosi mieshän ei pakkasista hätkähdä, edes märkänä..

512009-041.jpg

512009-033.jpg

Onnelliset pojat.. Meinas lähtee ihan lapasesta koko touhu uimisen päätteeks!

512009-045.jpg

Weeti tokoilee

Nyt on vihdoinkin joulusta ja paukkuvasta vuoden vaihteesta selvitty. Vietettiin täysin lomaa ja ainoostaan lenkkeiltiin. Tänään sitten Weeti palasi takasin oppien pariin ja oltiin tokoilemassa. Kylmä keli ei lannistanut ja eihän hallissa edes ole kylmä.. Paikallaoloa ei tosin otettu.. Seuraaminen toisia koirakoita pujotellen ei tuottanut ongelmia niin kun ei pitänytkään. Sivu-ja taka-askelia harjoteltiin aidan vieressä ja hienosti sujuu. Sujuu tosin ilman aitaakin, mutta nyt ei ollu mahdollisuuttaa haahuilla yhtään.

Tunnaria jankattiin paljon. Meni muutaman kerran erittäin hienosti. Tarkasti koko kasan läpi ja toi sitten oikean kapulan. Mutta täytyyhän Weetin aina hieman soveltaa joten ettei liian yks toikkoseks menny keksi herra ruveta maisetelemaan ja vaihetelemaan kapuloita oikeen urakalla.. Saatiin loppuun kuitenkin onnistunutkin suoritus johon oli hyvä lopettaa. Vaikee juttu, kun Weeti selkeesti tietää mikä kapula sieltä pitää tuoda, mutta se tykkää soveltaa vähä turhan helposti.. Täytyykin siis harjotella toistaseks yhdellä kapulalla et ihan tasan varmasti tietää mitä sen täytyy etsiä.

Luoksetulon pysäytyksiä otettiin useempikin kerta. Pienillä muistutuksilla seisominen onnistu hienosti. Maahanmenemisen kanssa ei edes ole ongelmaa. Hieman hämmentyneenä se tosin katsoo et meinaatko tosiaan et tässä maahankin vielä pitää mennä.. Menee kuitenkin ja nopeesti meneekin. Hyvä homma. Sen jälkeen meinaskin suora luoksetulo olla hankala, ennakoi kovasti seis käskyä ja oli ihmeissään, kun ei sitä kuulunutkaan.. Pönttö.

Jääviä otettiinkin koko porukka samaan aikaan. Eli kaikki koirakot rivissä ja kouluttaja käskytti. Ensin istumaan jääminen joka sujuu tosi hyvin. Sen jälkeen matka jatku ja maahanmeno ja ei ongelmia siinäkään. Lopuks otettiin luoksetulo niin, että koirat jäi toiseen riviin ja ohjaajat meni toiseen. Weeti jäi viimeseks odottajaks, koska on porukan varmin paikalla pysyjä. Se siellä istu ja katteli, kun muut meni vuorollaan ohjaajiensa luokse. Weetin vuoro kun tuli, oli se ihan omissa maailmoissaan.. Ei elettäkään vaan se katseli edelleen niitä muita haaveilleen.. Uus käsky ja sit heräs ja katto et häh.. Lähti, mut ei sit tullukaan ku pysähty sinne ihmettelemään. No tuli se lopulta ihan hiemosti perille asti, mutta kovasti oli ihmeissään.

Jälleen kerran loistavat treenit ja meillä molemmilla oli kivaa. Ens viikolla onkin vuorossa hemmottelua ja mukavia hetkiä! Siitä sitten lisää ajallaan.