Weeti jälleen tokoilemassa
Lauantaina reenailtiin poitsun kanssa ohjatusti. Paikallamakuulla alotettiin ja se on ollu Weetillä aina niin varma kun varma vaan voi olla. Kouluttajan teki mieli hieman häiritä Weetiä, kun se ei ole koskaan sieltä hievahtanutkaan. Edes silloin, kun reenien muut pojat päättivät ottaa pikku tappelun siinä paikallaolon ohessa.. Noh Weetin tuntien osasi valita kiusauksista suurimman, pallon! Ja mitä teki Weeti.. No ei tietenkään mitään!! Loisto homma. Kouluttaja heitteli palloa siinä vähän Weetin edessä moneen kertaan ees ja taas. Katse pysy tiukasti pallossa ja seuras sitä koko ajan, mutta ei hievahtanutkaan, ei ollut edes aikeita. Sen jälkeen vielä viereinen koira kutsuttiin luokse sieltä samasta rivistä. Olin kyllä ylpee pojasta. Kouluttaja tuumaskin, että eipä sitä näköjään saa sieltä nousemaan millään. Ja toi pallo on kyllä kiusauksista suurin. Tuumasinkin, että nyt on kyllä paha. Hienosti kuitenkin suoriuduttu.
Seuraamista otettiin kanssa aika paljon. Olen toivonut, että niitä voittajassa tulevia muutaman askeleen siirtymisä reenailtas paljon. Niitä siis otettiin. Oikeestaan niissä ei olekaan mitään onglemia, vaikka niin luulin. Pitkää pätkää seurautettiin kanssa erilaisilla kuvioilla. Pienillä nikseillä sain kääntymiset varmemmiksi ja paljon paremmiksi. Hyvä homma.
Noutoa otettiin tavallisella kapulalla jossa ei ongelmia ja sitten tunnarilla kanssa. Kerran päätti vaihtaa kapulan suustaan väärään, mutta muuten toikin hyvin. Ehkä sekin pikkuhiljaa rupee menee perille, et mikä sen homman tarkotus on. Kaukokäskyistä pelkästään maahan-seiso-maahan liikerataa. Nousee jo tosi hyvin, mutta liikahtaa liian helposti. Toistoja toistoja ja vielä kerran toistoja..
Muuta ei taidettu ottaakaan tai en ainakaan muista. Loistavat treenit jälleen kerran. Molemmilla hyvä fiilis ja Weetillä kunnolla tekemisen meininkiä. Sen kanssa on aina yhtä hauskaa noissa treeneissä, kun se on niin innoissaan aina. Pyllyn käyttöä harjotellaan aina siinä omaa vuoroa ootellessa ja se sujuukin jo tosi hienosti.
Perjantaina käytiin kasvattajan luona kylässä. Kakarat oli ihan onneessan, kun Harrietin näkivät. Niin kun aina.. Weeti vähän isiä ootteli, mutta eipä nähnyt tällä kertaa. Oli ihana nähdä teitä kaikkia siellä! Vaikka Harri menikin taas kiireellä nukkumaan.. Nähdään taas.
Tänään otin joulukuvia kakaroista. Ja noi ei tunnetusti tykkää poseerata mulle.. Molemmat on aina ihan hakatun näkösiä.. Onneks mulla oli edes yks innokas malli, Julia. Tossapa muutamia otoksia kakaroista! Joten näiden kuvien myötä oikeen rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!
Ai kuinka niin tylsää…
0 kommenttia







