Weeti ja Wanda

Weetille tein verijäljen josta poika suoriutukin vallan loistavasti. Vaikkakin mä häiritsin taas parhaani mukaan.. Jos joskus oppis uskomaan koiraa.. Nooh oppia ikä kaikki vai miten se nyt oli! Jälki oli paljon pidempi kun aikasemmin ja kulmia kaksi. Hyvin pysy mielenkiinto loppuun asti. Poika kyllä todellakin tykkää tästä hommasta ja keskittyy oikeen kunnolla hommaan. Hyvä hyvä.

Sanna teki Wandalle jäljen joka olikin ihan hyvää harjotusta varsinkin mulle.. Todellakin jos oppis joskus luottamaan siihen koiraan.. Jälleen kerran. Omasta mielestäni meninkin kiltisti koiran perässä, mutta kyllä sieltä muutamia huomautuksia siltikin tuli.. Kulmia oli ainakin sata, tai siltä se ainakin tuntu. Keppejä kuusi. Loistavia ilmasuja joka kepillä. Ja Wandan mielestä oli varmaan paras jälki ikinä, sieltä kun löyty jotain ihanaa kakkaakin matkalta mitä piti syödä.. Kiva pitkästä aikaa ajaa jonkun muun tekemää jälkeä. Ja se ei todellakaan ollut “perinteisen” muotonen, yllätyksiä riitti. Hyvä juttu ja ennenkaikkea neiti suoriutu jälleen kerran ilman ongelmia! Hienoa! Sanna täytyy saada useamminkin tekemään jälkeä meille!

Weetille otin vaan yhden esineen, kun yleensä rupee sillä tokalla kikkailemaan. Se menikin ongelmitta. Wandalle tehtiin mielikuvana. Sanna kävi takakulmissa näyttämässä esineet ja sitten likka autoon. Näin ei oltukaan koskaan aikasemmin otettu. Ruudussa oli useita muitakin esineitä ja osa aika etureunassa. Tovin päästä neti hommiin. Lähetin sen sinne takareunaa kohti. Hyvin irtos ja bongaskin melkeen heti jääkiekon. Otti sen suuhun ja hetken mietittyään oli lähdössä se suussa hakemaan sitä esinettä sieltä takakulmasta.. Joten hyvin oli jäänyt mieleen. Pyysin sen kuitenkin pois ja luovutus hyvä. Sitte sinne toiseen takakulmaan ja hienosti läks jälleen. Paineli perille asti ja sieltä löyty esine. Jeeee eka kerta kun neiti meni takakulmaan asti ilman, että joku on siellä juur käynyt. Hyvä hyvä, rupee näyttämään hyvältä. Sitte keräiltiin loput esineet ja merkit pois ja Wanda löys ainaki taas sen sata esinettä ja kaikki piti hienosti tuoda mulle. Hyvä jäi varmasti hyvä fiilis sillekin kun kauheesti vaan koko ajan kehuttiin ja sai herkkuja!

Iltasella käytiin sitte ihan vaan tyttö porukalla fillaroimassa. Hannan ja Ruun kanssa jätettiin pojat pois matkasta. Pikku lenkki tuli käytyä, kilometrejä takasin pihalla oli 19,34! Vauhtikin oli meille ihan reipas melkeen koko matkan. Nyt onkin pikku neiti ihan väsynyt!

Käytiinpä jäljellä ihan vieraassa maastossa tänään. Tulee aina mentyä sinne samaan hyväksi havaittuun paikkaan. Joten vaihtelu virkistää välillä, kai. Weetille verijälki ja se todellakin on sen juttu! Oli pidempi, kuin viimeks ja yks kulma mukana. Poika paineli hyvin ja varmasti. Kulmassa ei mitään ongelmia! Hienoa, että löyty sillekin joku mieluinen metsälaji.

Wandalla vaikeessa risukkomaastossa kohtuu pitkä jälki. Neitosella ei siellä ollut mitään ongelmia, mutta mulla meinas olla vaikeuksia pysyä sen perässä moisessa risukossa. Kulkipa se metsätien ylikin lopussa ja ei sekään tuottanut hankaluuksia. Kaikki kepit nousee ja ilmasu paranee kerta kerralta. Nykysin keppejä tarjotaan mulle käteen asti vaikka se istuu tai makaa.. Hyvä hyvä ei tarvi enää etiskellä minne on ne kuopinu. Kulmissa ei ongelmia eikä myöskään janalla. Lähetin paljon pidemmältä janalle, kuin aikasemmin ja hyvin eteni ja suunta oikea. Wanda on todellakin jäljen puolesta täysin koe valmis.. Mutta on ne muutama muukin osio siel kokeessa ja niissä hieman vielä hiomista. Noh eihän meillä kiire ole, nuori likka. Josko sais talven aikana loputkin osa-alueet kuntoon niin keväällä päästäisiin kokeeseen. Hui ja mua jännittää pelkkä ajatuskin..

Pyöräilemässä käytiin tänään kanssa. Jekku on ruvennu käymään meijän kans fillaroimassa ni on seuraakin välillä. Tosin tänään ei tarvinnu juur jutella, kun Weeti piti huolen siitä puhumisesta.. Oli tuota asiaa alkumatkasta varsinkin vähä turhankin paljon.

Tällä viikolla on tottisteltu monena päivänä. Ja hienosti on mennyt molemmilla. Wanda on parantanut työskentelyä huimasti. Joka asiassa. Hienoa, siitä rupee tulemaan ilmeisesti iso tyttö. Nyt vihdoinkin oon ottanut eteenmenon opettamisen asiakseni. Hyvin on neiti tajunnut jutun juonen. Ihan niin kun odotinkin. Weetillä kanssa toimii kaikki hyvin. Eipä niistä oo sen enempiä juur kerrottavaa.

Torstaina oltiin puruissa. Weetiä analysoitiin kerrankin hieman enemmän ja maalimiehet oli sitä mieltä, ettei pojan rohkeus taida riittää kokeisiin asti. No sinnehän me ei olla koskaan oltukaan menossa vakavissaan joten ei suuria pettymyksiä. Kuitenkin molarit itse ehdottivat, että Weeti saa edelleenkin käydä tyyny puruissa. Syystä, että poika tykkää siitä hommasta kauheesti ja se on avittanut hirveesti meitä tottiksessa. On meillä vaan loisto molarit! Wandan saalisviettiä kehuttiin edelleen. Purikin jo paremmin, kun ekalla kerralla. Enempiä ei kuulemma voi kahden kerran perusteella sanoakaan, yllättäen.

Lauantaina leikittiin taas vinttikoiria. Oli seropi säntäilyt Hyvinkäällä. Joukkueeseen kuulu myös Jekku. Matka oli 80m ja käsivieheen perässä menivät. Weetin aika oli 8,26 sekuntia ja Wandan 7,24 sekuntia. Hauskaa niillä ainakin taas oli.

Tänään oltiin Weetin kanssa tokoilemassa Nastolassa. Tuomarina Tommi Varis. Pisteitä 160 ja sehän riittää ykköstulokseen mitä mentiin hakemaankin. Yks vielä ni on TK2 kasassa. Muuten mallikas esiintyminen, mutta luoksetulon tuli läpi juoksuna. Ite erittäin tyytyväinen poitsun työskentelyyn.

Pyöräiltykin ollaan tällä viikolla Wandan kanssa. Weeti ollu levossa, että päästiin kokeisiin ilman ontumisia. Edellisellä viikolla Weetikin pääs pitkästä aikaa fillaroimaan ja ei ollut riemulla rajaa. Nyt saakin poika taas lähteä lenkeille mukaan.

Eilen Wanda oli Helsingissä ryhmänäyttelyssä. Eka esiintyminen avo luokassa. Tuloksena AVO ERI2 PN3. Tänään oltiin Porvoossa. Tuloksena AVO ERI1 PN2 VARA-SERTI! Joten saa ollaa taas kerran tyytyväinen viikonloppuun. Viimenen serti oli kovin lähellä, mutta ehtiihän sen saada. Eipä ole niitä valion arvoon oikeuttavia tuloksiakaan.. Vielä!

Weeti vietti tän päivän Ruun ja Lassen luona hoidossa. Eipä ois poikaa takasin annettukaan.. Sopi joukkoon kuulemma loistavasti. Hyvä juttu ni tietää jos joskus taas tarvii hoitopaikkaa että siellä se menee ongelmitta! Joten iso kiitos Hannalle!

Pikku likka täyttää tänään jo 2v! Mihin tää aika oikeen katoaa, vastahan se tuli! Onnea Wandalle!

Weetillä olikin tänään vähä vaisummat purut. Ei kuulemma oikeen meinannut purra kunnolla eikä se kauheen vauhdikkaalta kyllä näyttänytkään. Tiedä sitten oliko poju väsynyt kun käytiin päivällä fillaroimassa. Tai sitten ei vaan huvittanut, ei aina voi jaksaa.. No mutta teki kuitenkin hommia ja katotaan taas josko päästään toivottavasti ens viikolla, että mikä on meininki silloin. Sitte ollaan päivä rauhassa ni ei ainakaan väsymyksen piikkiin voi laittaa.

Wanda oli tänään myös mukana. Itse päätin mennä sen kanssa. Ajattelin sen olevan rauhallisempi ja jos sattuu mietiskelemään niin hyvä olla mamman tuki mukana. Noh, tuli virhe arvio.. Neiti oli täysin sata lasissa ja veto oli melkonen. Meinas multa voimat hiipua ihan täysin, mutta selvisin hengissä. Eikä tosissaan mamman apuja kaipaillut. Hienoa Wanda, näin se taas tyttö yllättää positiivisesti. Kehuja sai äärimmäisen hyvästä saalisvietistä! Ja sitä vautia todellakin löyty. Puri myös, mutta helpolla vielä irrotti. Ekaa kertaa niin eihän sitä vielä ihan kaikkea voi vaatia.. Hienosti teki useemman kerran myös hypyn. Hyvin hyppäs ja puri kiinni. Vau! Ylpeenä kanniskeli patukkaa ja lopuks autolle asti! Kivaa tuntu olevan. Wandallahan jos on kivaa niin sitte tehään kaikki sata lasissa.. Vuos takaperin ei neitoa kiinnostanut yhtään. Hyvin on ikä tehnyt tehtävänsä. Yhtään ei myöskään arastellut maalimiestä vaan hyvin vei ite patukkaa takasin. Ens viikolla uudestaan. Katotaan miltä rupee vaikuttamaan. Kivahan se ois jos sain tän myötä Wandallekin lisää vauhtia tottikseen. Vaikka sitä ihan hyvin onkin, mutta aina sitä voi enemmänkin olla..

On ollu tänään. Päivällä lähdettiin ensin metsään hommiin. Wandalle tallasin tosi pitkän jäljen. Kolme kulmaa ja kuus keppiä. Vanheni semmosen 1h 15 min. Likka oli aivan onnessaan kun pääsi pitkästä aikaa jäljelle. Janakin oli ihan reilun mittanen ja tällä kertaa neiti lähti suoraan oikeeseen suuntaan. Hyvä hyvä. Vauhtia olikin pitkästä aikaa paljon. Ja minä toipilaana yritin parhaani mukaan raahautua siellä liinan perässä ja piti jo välillä vauhtia himmaillakin. Jälleen kerran erittäin loistavaa työskentelyä Wandalta. Kulmissa ei mitään ongelmia. Kepit ilmasi hyvin. Ilmasua on parantanut tosi paljon. Nyt viimesiä keppejä otti suuhunkin. Hyvä, se kun ei ole ollut kauheen varmaa aina. Loistava suoritus ei siitä voi muuta sanoa. Todella taitava tyttö.

Weetille tein kanssa jäljen. Joka askeleelle namia. Tällä kertaa poikakin ajoi hyvin. Vauhtiakin oli enemmän, kun mitä on joskus ollut. Eikä syönyt läheskään kaikkia namejakaan. Kulman meni hyvin ja lopussa oli keppi ja sen ilmasu kanssa hyvä. Hienoa Weeti. Tällä kertaa näin ja se sopii.

Sitte Ruti teki Weetille verijäljen. Aateltiin kokeilla mitä se siitä tuumaa. Poika huilaili autossa sen aikaan kun Wanda ja Jekku ajo omat jälkensä. Se olikin varsin mielenkiintosta Weetin mielestä. Alun verilammikkoa piti nuuskia ja kaivaa ja työntää puol päätä sinne sammalikkoon. Ihan jo itkukin tuli kun se oli niin outo juttu. No avitin sen siitä liikkeelle ja hyvin lähti. Satunnaisia karkkeja oli siellä täällä. Ja Weetihän jäljesti todella hyvin. Paljon varmempaa kuin tavallisella jäljellä. Muutama ajatus tauko piti matkalla pitää, mutta muuten oli tosi loistava esitys. Joten me taidetaanki ruveta ajeleman pojan kanssa verijälkeä, kun tuntu olevan paljon kiinnostavampi.

Otettiin lopuks vielä esineitä. Wanda ensin. Kaks esinettä samaan aikaan ja molemmat pitkälle. Likka katteli tarkasti ja lähetys viimeselle. Hyvä vauhti ja löyty hyvin. Palautuskin hieno ihan käteen asti. Toiselle irtos kanssa hyvin. Ei mitään pyörimisiä eikä miettimisiä. Se löyty kanssa hienosti ja hyvä palautus! Vau olin enemmän kun tyytyväinen. Tehny vissiin esine tauko hyvää, kun ei olla tosi pitkään aikaan otettu. Hyvä niin.

Weetille sama kuvio. Lähti viimeselle kävi sen kattomassa, mutta kuitenkin haki ekan. Hyvä palautus. Toiselle ei sitten enään Weetimäisen tapaan mennytkään. Joten piti avittaa ja sitten toi hyvin. Loppuun vielä kolmas niin, että se vietiin ja lähetys heti perään. Ja näin saatiin hyvä onnistunut viimeseksi.

Illalla oltiinkin sitte leikkimässä taasen vinttikoiria. Tällä kertaa kokeiltiin ratavieheen perässä juoksemista. Se olikin hieman jännä juttu. Piti aika kovaa ääntä joten suurin osa koirista vierasti sitä. Weeti kyllä oli ajavinaan sitä, mutta toisella puolella rataa. Samoin ku Wanda joka toisella kierroksella juoksikin ihan juoksemisen ilosta ja vieheen ohi.. Kumpikin puri vieheeseen kuitenki kiinni, hyvä niin. No lopuks otettiin vielä käsiviehe niin jokaiselle jäi voittaja fiilis. Sen perässä molemmat menikin tuhatta ja sataa joten jäi varmasti se hyvä fiilis! Kävin vielä lopuks ottamassa siinä tottis kentällä Wandan kanssa esteet. Pystyeste ja a-este molemmat meni mukisematta. Taitaa se tosissaan olla päässy sen rimakauhun yli.. Hyvä! Weetin kanssa muistuttelin kaukokäskyjä ja eipä niissä ongelmia ollut.

Tuossa muutamia kuvia juoksuista! Kuvista kiitos Maria Järviselle! Ensin Wanda!

Ja Weeti!

Koppa oli ekalla kerralla, mutta ei sitä onneks sitten tarvittukaan.

Torstaina päästiin pitkän tauon jälkeen puruihin! Tosin se meneminenkään ei ollut niin itsestäänselvyys.. Mulla on autolla ajokielto niin saa olla oikeen maanvaiva, kun jonnekin täytyy päästä. Onneks on olemassa rakkaita ystäviä jotka viittii auttaa joten Ruti lähti urhoollisesti kuskiks meille!

Ja onneks treeni porukassa on avuliasta sakkia, kun enhän minä pysty siellä narun päässä toipilaana roikkumaan.. Joo joku ehkä miettii et eikös ois ollu helpompi jäädä pois, joo olis. Mutta kun sinne pitkästä aikaa saatiin lupa mennä ni pakkohan se oli… Weeti olikin aivan onnesta solmussa, kun tajus minne mentiin. Ei ainakaan into ollut tauon aikana hiipunut. Juha kiltisti otti pojan hoteisiinsa ja mun mielestä ne purut sujuukin kokeneessa ukko porukassa aina paremmin, kun mä en oo siel häsläämässä… Ensin purettivat tyynyyn pari kertaa ja näytti sujuvan ongelmitta. Vaihtoivat sitte hihaan. Kerran putos hihasta, mutta sen jälkeen purikin kuulemma kahta kovemmin. Kerran lensi koko koira myös selälleen, en oikeen ees tiedä mitä kävi, mutta ei tuntunu menoa haittaavan. Ylös vaan ja uudestaan hihaan kiinni. Hienoa poika. Palaute oli hyvää. Ei kuulemma ainakaan huonommaks ole tauon aikana mennyt. Puri hyvin ja sen putoomisen jälkeen vieläkin paremmin. Eikä tosissaan häiriintyny siitä katolleen menostakaan, onneks.

Weeti oli kyllä erittäin onnellinen kun pääsi pitkästä aikaa näihinkin hommiin. Ihan niin kuin arvata saattoi. Ens viikolla Wandakin lähtee mukaan.. Katotaan mitä se tuumaa. Leikkiihän se patukka leikkejä kyllä ihan hyvin tuttujen kanssa. Katotaan, sittehän sen näkee.

Jipii Wanda saatiin eilen illalla kotiin!! Oli niin kauhia ikävä jo ettei oo tosikaan. Tosin se on ollu niin hyvässä hoidossa ettei sen puoleen huolta ollutkaan. Hieman jähmeä oli kohtaaminen mun kanssa ja sitte myöhemmin Weetinki kans. Neiti oli jotenki sen olonen et hei ootteko te muka ihan oikeesti siinä.. Hennaa, Jounia ja poikia kiitetään nöyrimmin hyvästä huolenpidosta!

Käytiinkin sitte Wandan kanssa leikkimässä vinttikoiraa eilen illalla. Weeti ei päässyt kun sillä oli uni päivä. Wanda oli ihan tohkeissaan kanssa vieheen perässä juosemisesta. Ei tosin purru niin hvyin kiinni kun Weeti, mutta juoksi ja kovaa. Hoksas homman idean samantien ja kovaa meni. Oli selkeesti huippu hauskaa. Lopuks juoksivat sitte Jekun kanssa yhtä aikaa, kun yritettiin niin saada Jekkuunkin lisää vauhtia.. No ei haitannu kimppajuoksukaan neitiä. Hauskaa puuhaa todellakin. Ens viikolla on vielä yks kerta ja silloin saa juoksuttaa konevieheen perässä rataa ympäri..

Weetin kanssa vietettiin eilispäivä Viikin eläinsairaalassa.  Harrietille suuren suuri kiitos kyyditsemisestä ja seurasta! Kaksi ortopedia ja neurologi tutki ja kuvas. Röntgenillä nuljuluut ja ranteet ja sit pistettiin koira magneetti putkeen. Ja lopputulos edelleen ei yhtään mitään.. Uskomatonta. Tohtoritkin meinas olla aika turhautuneita, kun ei mitään syytä löydy ja koira ontuu toisinaan todella pahasti. Outoa on todella. No ei löytyny mitään niskarangastakaan joten saadaan pikkuhiljaa palata normaalielämään. Saa juoksuttaa taas pyörän kanssa kuhan ei ihan älyttömyyksiä pistä ja päästään taas puruihinkin. Jee koko kesä ollaanki oltu poissa. Tosin mähän en saa autoa ajella et ollaankin ihan muiden armoilla.. Jos joku meitä sinne veis. Apuohjaajan saan aina narun päähän kun en sielläkään kykene pyristelemään.. No kai tää tästä pikkuhiljaa palautuu normaaliks kaikkien osalta, toivoisin.