Weeti ja Wanda

Meillä on tän päivän sana todellakin nouto! Edelliseen nouto tarinaan on pakko antaa jatko-osa heti.. Se eilinen oli nimittäin täydellinen läpimurto!! Tos iltasella taas otettiin noutoa ja nyt mennään suurin harppauksin eteenpäin. Vihdoinkin.. Johan me ollaankin tän asian kanssa junnattu ikuisuus.

Päätin kokeilla seuraavaa askelta.. Eli jätin Weetin istumaan, vein kapulan reilu metrin päähän sen eteen ja itse kapulasta reilu metri vielä eteenpäin. Käsky ja ihme on tapahtunut, Weeti toi sen mulle istuen hienosti eteen ja luovuttaen käskystä käteen!! Ihan uskomatonta! Ensin ei ikuisuuteen mitään ja sitte ku se naksahti sen päähän ni sujuu loistavasti. Jätkä kaiken lisäks tykkää siitä puuhasta ihan älyttömästi! No sittenhän piti ahnehtia lisää ja kokeilla perusasennosta.. Vein kapulan muutaman metrin päähän. Käsky ja siinä kohtaa empi hetken.. Hieman apuja et lähti liikkeelle ja sen jälkeen taas hienosti toi sen eteen ja luovutus käskystä!! Wau! Tää on niin upee fiilis ettei kukaan uskokaan. Ei muuta, kun kisailmotukset menemään.. Nouto on ollut suurin kompastuskivi ja nyt sen sain opetettua niin saan kaukokäskytkin kuntoon.

 Wandan kanssa samoja juttuja kokeiltiin ja toimi myös hienosti. Neiti on aika ajoin vähän turhankin innokas ja kun vähän toppuuttelen niin sitte istuu mielenosotuksellisesti vaan paikallaan hetken aikaa.. Nartut.. Nyt molemmat on tajunnu myös sen, et jos tiputtaavat kapulan ilman käskyä niin palkkaa ei tule. Osaavat ilman lisäkäskyjä ottaa kapulan takasin suuhun ja odottaa luovutus käskyä.  Nyt saa olla koiristaan onnellinen ja ylpeä! On nää vaan upeita onnistumisen hetkiä!

Vihdoinkin rupee Weetin kanssa nouto edistymään!! Kaikki meidät tuntevat tietää kuinka paljon olen asian tiimoilta päätäni seinään hakannut. Siinä syy viime vuoden hiljaiseloon kilpailuiden saralla. Nyt vihdoin ja viimein herra päätti ottaa suuren askeleen eteenpäin!! Eihän sitä ollakaan reenailtu, kun ikuisuus… Ja ihan peiliin katsomisen paikka, aktiivisempikin olisi voinut olla.. Mutta eilen illalla herra päätti vihdoin ja viimein nostaa kapulan lattialta mulle ihan käteen asti!! Joo pienessä on mun ilot, mut ette usko kuinka luovuttamisen partaalla oon tän asian kanssa ollu miljoona kertaa. Ja tänään sama meno jatkui.. Jee! Nyt vihdoinkin tuntuu, et me todellakin päästään kesällä sitä TK2 havittelemaan.

 Muutenkin Weetin kanssa ollaan saatu paljon aikaseks. Murheita tottiksessa on ollut paljon. Nyt pikkuhiljaa yks kerrallaam ne rupee loksahtelemaan paikoilleen. Ja tekemisen ilo sillä on nykyisin valtavan suuri. Sitähän se ei ole aina todellakaan ollut. Hiljaa hyvä tulee ja ukko tuntuukin olevan nyt innokkaampi, kuin koskaan. Ja sehän motivoi mua valtavasti.

 Wanda siinä samalla kanssa opettelee. Se onkin ollut aina aktiivisempi noutamaan, kun Weeti. Sillä vaan on sitä vauhtia aina paljon ja niin tässäkin asiassa. Kapula nostetaan kyllä hienosti, mut sen mielestä se on hirveen hauska heittää sitten jonnekin.. No pienellä maltilla ja oikeella palkkaamisella se tulee käteenkin asti välillä.

Wandan kanssa muutenkin yritetään rakennella tottista kasaan. Paljon on hommaa, mutta jälleen hiljaa hyvä tulee. Neitosen kiinnostus, kun ei ole aina kauheen pitkä kestosta.. Eikä aina tarvii ollakaan, mutta jos edes joskus. Noh on sen varalle uusia ideoita takataskussa, joten kokeillaan niitä ja sitten mietitään taas uusiks jos siltä tuntuu. Onneksi se kuitenkin tykkää mun kanssa puuhailla kaikkea. Hyvä siitä tulee, näin ainakin toivoisin..

Soitin tänään kennelliitton ja kyselin joko Wandan kuvat on lausuttu! Ja olihan ne. Tulos BB ja 11!!!!!! Niin upeeta, kun olla ja pääsee. Pahinta kun pelkäsin niiden arvioiden perusteella. Puhelun jälkeen tärisin varmaan 10 min, niin ilonen olin tästä uutisesta. Huhhuh nyt ei tarvi enään jännittää ja odottaa! Eipä tämän ihmeempiä tällä kertaa.

Onnistunut uima reissu takana!! Jippii molemmat ui! Weeti heti suoraan jo konkarin tavoin, mutta Wandalla taas alkukankeutta ja pahasti. Tovin annoin likan ihmetellä ja katsella. Sitten päätin työntää sen sinne väkisin.. Siitäkös neiti ei tykännyt! Monta kertaa työnsin sen sinne väkisin ja välillä se juoksi mua ympäri allasta karkuun mulkoillen! Jos katse voisi tappaa niin olisin kyllä vainaa, niin julmia mulkasuja sain osakseni..

 Loppujen lopuksi Wanda muisti, kuinka kivaa uiminen on! Joten ei tarvinnut enään väkisin työntää vaan meni ihan itse pallon perässä. Ja mammakin sai taas anteeksi kauheat tekonsa.. Onnellisina molemmat polskutteli pitkän aikaa menemään! On ne nyt väsyneitäkin.. Mahat täynnä oli hyvä ruveta nukkumaan ja kuivattelemaan. Loistava reissu ja uusiksi otetaan taas pian. Ihan täytyy vissiin tavaksi tämäkin laji ottaa tässä kesän uinti kelejä odotellessa!

Päivän kuva saldoa alla ja lisää kotisivuilla.

Mitäpä sitä ei tekisi rakkaitten karvakuonojensa hyvinvoinnin eteen?! Tänään oltiin koirakylpylässä uimassa..!! Voi sitä riemun määrää mikä koirissa oli, kun tajusivat pääsevänsä uimaan!! Tai ehkä lähinnä Weetillä.

 Altaaseen mennään semmosta ramppia pitkin ja se olikin alkuun tosi jännä.. Weetillä kesti pari minuuttia niin uskaltautui siitä veteen menemään ja sen jälkeen sieltä ei juuri pois tullutkaan. Wandan mielestä se olikin paljon jännemmpi juttu.. Rampille kyllä uskaltautui tulemaan, mutta ei siitä pidemmälle sitten.. Kesällä oli sama juttu järvessä joka kerran. Ei voi irrotta takajalkoja, kun mukamas hukkuu.. Ja sen kerran, kun taas uskaltaa mennä niin sitten kyllä ui ja paljon. Noh rampilta pidemmälle ei neiti tällä kertaa vielä uskaltautunut.. Ehkä sitten seuraavan kerran, joka onkin heti perjantaina.

 Tuossa on hieman kuvasatoa tältä päivältä! Laitan enemmän kuvia kotisivuille kunhan ehdin. Katotaan joskos perjantaina saan laittaa jo wandastakin uima kuvia. Weeti nautti todellakin ja paljon. Eikä nuo kaksi muutakaan kovin kärsiviltä vaikuttanet.. Jekku oli mukana matkassa, kuten yhdessä kuvassakin näkyy. Ehkä me hieman pöpejä ollaan… Mut eiköhän me kaikki ja pääasia on, että koirilla oli kivaa. Käyhän tuokin ihan kuntoilusta. Varsinkin Weetillä joka ui koko tunnin tulematta montaakaan kertaa vedestä pois!

Tänään on sitten se kauan odotettu ja pelätty päivä!! Wandan lonkka ja kyynärkuvaukset.. Lahdessa käytiin jossain, itseasiassa en tiedä edes tohtorin nimeä.. Hmmmm. No oli kasvattajan järkäämä ja neiti, kun on hänen niin sinne mentiin minne käsky kävi!

 Likka unille ja pöydälle. Lonkkia kuvattiin 4 kertaa, et saatiin kunnolliset kuvat. Olivat joka kerran vinot ja syyksi löytyikin sitten vino lantio. Toisessa jalassa matala lonkkamalja ja toinen kohtuullisen ok. Etupäässä jotain pientä häikkää, mutta ei ilmeisesti kauheen pahasti. Arviotakin siinä heiteltiin B ja D välillä ja etupää ehkä 1. No sen näkee mitä tuumaa Liman ja minkä leiman papereihin lyö. Ei voi kun odotella ja toivoa parasta. Onneksi ei kuitenkaan nivelrikkoa ollut havaittavissa.

 Pakko myöntää, että tuli kuitenkin yllätyksenä. Kaikkeen yritin varautua ja eihän noista koskaan etukäteen voi tietää. Oireillut ei ole koskaan mitenkään ja me liikutaan todella paljon. Ja sen kaiken päälle vielä tuo ajokoiran sukulainen harrastaa niitä jänis ja kaikkea mahdollista muuta riistajahtia… Onnu ei koskaan eikä ole edes jäykkä ikinä. Hyvä niin. Oli tuomio sitten mikä hyvänsä niin pääasia on kuitenki, että koira ei oireile! Hieman harmittaa jos ja kun Wandan mahdolliset pentu haaveet taitaa saada unohtaa tyystin. Tuo on meinaan synnynnäinen mamma..!

Tämmöstähän tää on elävien otusten kanssa. Valitettavasti! Alku järkytyksestä selvittyäni elämä jatkuu niin, ku ennenkin. Murehditaan sitten jos on jotain murehdittavaa. Uhkasin tosin heittää hanskat naulaan ja lopettaa kaiken.. Ei nyt kuitenkaan. Neiti rakastaa kaikkea mahdollista tekemistä niin paljon, joten ei tule kuulonkaan.

No niin. Kauan suunnitteilla ollut blogi on vihdoinkin tässä.. Eli uusi vuosi ja uudet kujeet, eikös se sanonta niin mene?! Täällä olis tarkotus höpötellä meidän porukan kuulumisia. Toivottavasti mahdollisimman aktiivisesti, sikäli mikäli on jotain kertomisen aihetta.. Jää siis nähtäväksi!